Henki on salpautunut tänään useampaankin otteeseen.
Kävimme Rakkaan kanssa uimassa. Minäkin uin. Vähän kerrallaan, mutta
kuitenkin. Aluksi oli kauhea paniikki, mutta pikkuhiljaa alkoi
hengityskin sujua. Veden alla hengaaminen on tuskallisen pelottavaa,
mutta eiköhän siihenkin opi. Ainakaan tällä kerralla en hukkunut.
Uimahallissamme on otsonipuhdistus, joten vedelle en onnistunut olemaan
allerginen. Sen sijaan eukalyptuksentuoksuinen höyrysauna yskitti
häiritsevästi.
Laadin tänään myös budjettia häille, ja meinasin tukehtua järkytykseen.
Olkoonkin että saatoin arvioida jotkut summat vähän yläkanttiin, mutta
vaikka nipistettäisiin vähän kaikesta, niin me elettäisiin hääjuhlien
hinnalla yli puoli vuotta. Jos sen summan lahjoittaisi filantroopisti
SPR:lle, saataisiin 37 kenttäsairaalaa, jos muistan kenttäsairaaloiden
hinnan oikein.
Ja vähänkö tuntuu syylliseltä. Me juhlitaan täällä jotain satunnaista
riittiä ja ihmiset ympärillä kuolevat, jos ei nyt juuri meidän bileiden
takia, niin yleisen piittaamattomuuden ja itsekkyyden, johon me
selvästikin otamme osaa.
Päätimme juuri yrittää lievittää omaa maailmantuskaamme säästämällä
ainakin yhden kenttäsairaalan ja lahjoittamalla sen tarvitseville.
perjantai, 20. lokakuu 2006
Kommentit