Henki on salpautunut tänään useampaankin otteeseen.

Kävimme Rakkaan kanssa uimassa. Minäkin uin. Vähän kerrallaan, mutta kuitenkin. Aluksi oli kauhea paniikki, mutta pikkuhiljaa alkoi hengityskin sujua. Veden alla hengaaminen on tuskallisen pelottavaa, mutta eiköhän siihenkin opi. Ainakaan tällä kerralla en hukkunut.

Uimahallissamme on otsonipuhdistus, joten vedelle en onnistunut olemaan allerginen. Sen sijaan eukalyptuksentuoksuinen höyrysauna yskitti häiritsevästi.

Laadin tänään myös budjettia häille, ja meinasin tukehtua järkytykseen. Olkoonkin että saatoin arvioida jotkut summat vähän yläkanttiin, mutta vaikka nipistettäisiin vähän kaikesta, niin me elettäisiin hääjuhlien hinnalla yli puoli vuotta. Jos sen summan lahjoittaisi filantroopisti SPR:lle, saataisiin 37 kenttäsairaalaa, jos muistan kenttäsairaaloiden hinnan oikein.

Ja vähänkö tuntuu syylliseltä. Me juhlitaan täällä jotain satunnaista riittiä ja ihmiset ympärillä kuolevat, jos ei nyt juuri meidän bileiden takia, niin yleisen piittaamattomuuden ja itsekkyyden, johon me selvästikin otamme osaa. 

Päätimme juuri yrittää lievittää omaa maailmantuskaamme säästämällä ainakin yhden kenttäsairaalan ja lahjoittamalla sen tarvitseville.