Kuinka monta kertaa voi oikolukea yhden artikkelin? Aika määrättömän monta.

Tuleeko siitä artikkelista silti hyvä? Ei tule.

Mutta ehkä riittävän hyvä siihen tiettyyn tarkoitukseen kuitenkin.

Viimeisen kahden kuukauden ensimmäinen päivä oli tänään. Valokopioin ihan hulluna, tilailin lisää  materiaalia aika röyhkeästi. Ja myin epätoivon vimmalla kirjastotädille ajatuksen siitä, miten nerokasta olisi saada 250 sivun valokopio 1800-lukulaisesta harvinaisesta ja toistaiseksi nettiintymättömästä kirjasta nykimällä reippaasti (ja epäreilusti) juuri oikeista naruista.

Kyllä reality-tv:n katsominen on selvästikin inspirationaalista. Jos vaikka myisin seuraavaksi Sir Alan Sugarille ajatuksen että olisi suorastaan nerokasta hänen ostaa allekirjoittaneelta elämäkertakirjoittamista kuusinumeroisella määrällä puntia. Lähempänä elävää elämää on kuitenkin yhden toisen yhteistyökirjaprojektin myyminen pahaa-aavistamattomalle yhteistyöyhteisölle; jos siitä ei tulekaan mitään, vedän syvään henkeä ja kiitän onneani siitä, että ei tullut lähdetyksi vapaaehtoistamaan vapaa-aikaansa aikaavievään projektiin.

Yksi artikkeli odottelee henkitoreissaan lopullista käsittelyä; en ymmärrä kuka nero sääti kyseiseen tekeleeseen sata alaviitettä ja päätti sitten vääntää teoksen osat eri järjestykseen, mutta jos se tekee tämän toiste, niin peruutan sen karkkipäivän. Toista vastaavaa varten pitäisi alkaa lukemaan materiaalia, koska sen tulisi olla valmiina kuukauden sisään, mikä on ajatustasolla varsin tehtävissä, mutta käytäntö on taatusti toista.

No, ainakaan en ole töissä Stockan lasi- ja porsliiniosastolla tänä kesänä. Kivempi työpaikka se oli kuin useat muut kokemani, mutta koen jotenkin oloni produktiivisemmaksi luku- ja kirjoituspuuhia  touhuammassa kuin lahjoja paketoimassa.  Siitä huolimatta että tästä maksetaan vähemmän eikä jälkikään ole yhtä tyylikästä.

Olen takaisin kotona. Komea siippani otti ja pesi vielä pyykitkin heti eilen, joten pääsen jatkamaan elämääni heti aamusta ilman mitään kommervenkkejä.

Konferenssi oli ihan kertakaikkiaan antava: mahdollisia artikkeli- ja kirjapuolen kollaboraatioita kertyi yli viisi, ja hlökoht. kirjoituspyyntöjä kaksi. Useampi professoristason henkilö kyseli tulevaisuudensuunnitelmistani ja tämänhetkisestä asemastani työmarkkinoilla. Kaksi opetushenkilökunnan jäsentä eri mantereilta tuli kertomaan, että käyttävät metodiani ja tuotoksiani opetuksessaan. Ja ohjaajani oli sitä mieltä, että paperini meni juurikin oikeaan suuntaan,  ja muutkin kommentit olivat varsin kannustavia. Sähköpostissa on useampi kiitos-ja-pidetään-yhteyttä -viesti tapaamiltani kollegoilta. Olen niin energisoitunut, että pääni puhkeaa, jos en hetimiten jatka väikkärin kirjoittamista.

Suuntana siis alunperin päiväohjelmaani kaavailemani sängyn sijaan toimisto.

Puolitoista päivää aikaa koneen lähtöön.

Paperi ihan vaiheessa, ei mitään hajua mitä laittaisi päälle, passi ja luottokortit jossain ja oikeastaan haluaisin vain nukkua. Tai tehdä koruja.

Jospa siis pesisin pyykkiä.

Nukin viime yönä kaksi (2) tuntia. En vain saanut unta. Kolmen tunnin päiväunilla ja kello kahdeksan tujulla English Breakfastilla sattoi tietysti olla osuutensa unettomuuteen.

Alan olla niin väsynyt, että kaikki on a) ylettömän hupaisaa ja b) hukassa. Tästä esitelmästä ja powerpointista mitä nyt vääntelen tulee seurauksena toivottavasti sketsikkäitä ja riittävän kryptisiä, että yleisö havaitsee minun olevan just hyvää luennoitsijamateriaalia niiden yliopistoon ja vaatii saada maksaa minulle siitä hyvästä yletöntä kompensaatiota.

Tai jos edes hörähtelevät ystävällishenkisesti oletetuille vitseille, niinkuin on yleensä tapana tehdä, jos esitelmään suhtaudutaan positiivisessa hengessä.