Ou jee, terveys on kyllä aivan mahtavaa. Kamalaa on tarttua kaikkiin juttuihin, jotka olisi pitänyt hoitaa jo ajat sitten kun oli sairaana. Mutta muuten on kyä aika jees. Ja Finnconkin ensi viikon viikonloppuna.

Jos matkustamisessa joku asia on inhaa, niin se on itse matkan järjestäminen. Pitää päättää päivämääriä, lentoja ja hotelleja, mikä vaatii tutkimusta. Ja tutkimukseen voi hukata juurikin niin paljon aikaa kuin on. Tällain flunssakuumehoureissa aika paljon.

Ja mun ei sentään tarvitse käyttää travelia, koska en ole henkilökuntaa, vaan paikallinen sihteeri joutuu tekemään sen puolestani jälkikäteen. Vähän kyllä hämmentää, että mitähän etua henkilökuntautumisesta olisi, kun sihteereilykin pitää hoitaa itse itselleen.

Syssymmällä Lontoon kautta Pariisiin. Suunnitelmissa viikon verran kirjakauppoja, konferessia ja museoita. <3

Ulkona on aika paljon lämpimämpää kuin sisällä ja sielläkin on kylmä. Vihaan kesäflunssia. Ensimmäiset pari päivää on vaan tylsää ja vaikeaa ja sen jälkeen alkaa harmittamaan todenteolla. Nyt olisi tulossa mahtavat säätkin ja mulla vaan pyörii sammal aivoissa ja sitkas tökötti kurkussa ja naaman sisällä.

Hyvä virus,

Ole hyvä ja kuole.

Vitamiinipillereitä kuolaten,

Taika 1 Surkea

Helsingissä asumisessa on etunsa maalla asumiseen verrattuna.

Aurinkoisina kesäpäivinä nämä edut tuntuvat kuitenkin rajoittuvan lähinnä pääasiallisesti allergiapartikkelittomaan sisäilmaan. Ulos uskaltautuessa pitää joka tapauksessa olla lääkitty, tai tulee heikko happi.

Mökillä sen sijaan on kaikkea hauskaa puuhaamista jopa pilvisellä säällä. Noin niinkuin niistämisen lisäksi. Minusta on tullut maaninen haravoitsija ja pikkuötököiden ja muun eläimistökasviston bongaaja. Viime metsäreissulla löysin kyynnahan, joka on toistaiseksi arkistoitu piirongin päälle herbaariotaulun valmistumista odottelemaan.

Talviturkkikin tuli heitettyä pari viikkoa sitten, uin 33% enemmän kuin siippani. Eli siis kolme vetoa. Millaisiin uintisuorituksiin sitä tällä perusteella arvioiden pystyykään kun veden lämpötila nousee yli 10 asteen...

Silloin kun minä nuorena tyttönä aloitin nämät akateemiset kirjoituspuuhailut, niin elämä oli paljon helpompaa.

Ensinnäkin sitä pystyi elämään sipseillä, karkilla ja teellä, ja valvomaan tarvittaessa useamman vuorokauden putkeen nuupahtamatta. Ja alaviitteet kirjoitettiin yksinkertaisesti niin, että kirjailijan nimi julkaisun vuosiluku, sivunumero tai vastaava. Kaikki muu info sitten lisättiin kätevästi lähde- ja/tai kirjallisuusluetteloon.

Mutta nykyään, oi voi. Karkin lisäksi pitää vaivautua syömään vähintään yksi lämmin ateria päivässä, koska muuten ei jaksa, ja teetä ei voi juoda loputtomasti, tai ei saa yöllä unta. Ja joka yö pitää saada useampi tunti unta, tai ajatus ei juokse edes teen ja täysipainoisen aterian avulla. Lisäksi alaviitteet ovat muuttuneet täysin hävyttömiksi kirjoittaa ja rumiksi katsella, ja lähde- ja kirjallisuusluettelot ovat muuttuneet suositeltaviksi, ei pakollisiksi, riippuen siitä millaista viiteapparaattia käyttää.

Siis mihin tää maailma on menossa? Ja jos minä en halua mennä samaan suuntaan, pitäisikö ruveta kirjoittamaan tietokirjallisuutta tai faktiota?