Ymmärsin kommunikoineeni avio-onnelleni puhelimessa, että hän voisi hipsiä pikaisesti kotiin kantamaan huonekaluja käskytykseni mukaan. Kommunikaatio meni suurin piirtein näin: "Hei voitaisko me vaihtaa huonekalujen paikkoja? Mä mittasin että ne mahtuis..." Em. onni tulkitsi tämän kuitenkin kehotuksena tulla pohtikeskustelemaan asiasta käytyään ensin töitten perään katsomassa elokuvan jos toisenkin. Mainitsematta asiasta sen kummemmin.

Siirsin ne huonekalut sitten itsekseni ja matotkin vielä väänsin soveliaisiin paikkoihin huonekalujen alle. Se on kuulkaa kevyempi siirrellä jugendtyylisiä tamminojatuoleja kuin parimetristä kirjahyllyä. Vähänkö oli kuitenkin voimaannuttavaa tämä siirto-operaatio. Ja mulla on nyt maisema! Ennen olikin pääasiassa left for dead, niin että satunnaiset pulut ja muut kuukkelit on ehdottomasti parannusta. Kruuu-kruuuuuuu.