Pidin torstaina toistaiseksi pisimmän esitelmäni.

Missä ei muuten ollut juurikaan jännittämistä, mutta otapa ja mene historioitsijana puhumaan paleontologeille paleontologiasta. Yksikin virheliike sopivaan kohtaan ("tämä tibia tässä") ja kaikki uskottavuus mennyttä. Niinpä yritin puhella mahdollisimman epäanatomisesti: "yläepifyysin" voi korvata ihan hyvin puhumalla "tästä muhkuraisesta osasta täällä luun yläpäässä". Se vaikutti olevan paleontologien mielestä varsin hupaisaa, luultavasti myös siksi että puheeni on edelleen brittiaksentiksi tunnistettavissa.

Aiheesta aiheen asiantuntijoille niiden omassa valtakunnassa puhumisessa on myös se etu, että paikalle voi pyytää toimitettavan kaikenlaista asiaankuuluvaa rekvisiittaa: minä sain asbestilla paikkaillun reisiluun suoraan 1870-luvulta. En impannut.