Chicagossa oli varsin hupaisaa.

Paitsi sain siellä flunssan, mikä nyt ei suorastaan tyrmäävän yllättävää ole, kun huomioi, että paikalle oli kokoontunut parisen sataa opiskelijaa Ameriikan eri kolkista. Millä nyt en suinkaan vihjaile, että opiskelijat ovat erityisen sairasta väkeä.

Chicago vaikutti myös kaupungilta, jossa ei olisi ihan eniten kurjaa asua. Siellä on suuria, hyviä museoita ja siistit kadut ja metro. Ja asua voi järven rannalla.

Suomen kieli ei näköjään ota onnistuakseen, mutta se ei suinkaan johdu siitä, että olen jotenkin hengaillut liikaa ulkomaankielisessä ympäristössä. Myöskään ulkomaankieli ei tänään suju edes lukien, joten syy on mahtanee olla siinä, että ruumiini yläetuviidennes keskittyy tällä hetkellä ajatustuotannon sijasta rään tuottamiseen.

Tehokkuus ennen kaikkea.