Ajattelin etten kirjoittaisi mitään suuresta suomalaisesta nettisensuurifiaskosta, koska toverini tekevät sen paljon paremmin. Kyseessä kun näyttää olevan huonosti artikuloitu laki, jonka puitteissa toimiminen näyttää olevan mahdotonta sekä inhimilliselle että tekniselle suoritusportaalle. Vaikkei edes puututtaisi siihen, että kyseinen laki rikkoo perustuslakia, joka sentään taitaa sitoa kansanedustajiakin, vaikka olisi kuinka hyvät tarkoitusperät ja lastensuojelu kyseessä.

Lastensuojelu ei vaan tapahdu oikein millään tasolla sensuroimalla lapsipornoa www:stä, vaikka sensuuri saataisiin sekä teknisellä että inhimillisellä tasolla toimimaan:  sensuurilla ei auteta yhtään hyväksikäytettyä lasta, koska kysyntä ja tarjonta ovat edelleen olemassa, ja ne toimivat enimmäkseen vertaisverkoissa ja ihan elävässä elämässä. Sensuurilla aiheutetaan vähän parempi mieli sille osalle aikuisväestöä, jolle tulee parempi mieli siitä, ettei heidän tarvitse pelätä joutuvansa näkemään mitään, mitä he eivät halua nähdä.

Nettilapsipornon sensuurilla ei pelasteta hyväksikäytettyjä lapsia, mutta ei myöskään yhtään laiminlyötyä lasta, yhtään koulukiusattua, yhtään alkoholisti- tai huumeperheen lasta, yhtään henkisestä tai fyysisesta perheväkivallasta kärsivää lasta, yhtään mielenterveysongelmaista lasta, yhtään lapsityöläistä, yhtään lapsimorsianta, yhtään insestin lapsiuhria, yhtään lapsiprostituoitua. Sillä ei poisteta lapsista seksuaalisesti kiihottuvia aikuisia, itsensäpaljastajia, lasten hyväksikäyttäjiä tai raiskaajia. Sillä ei poisteta aikuisia, jotka toimittavat lapsia aikuisten seksuaalisia tarpeita varten palkkiota vastaan.

Jos todella ollaan lasten asialla, kehitetään sosiaali-, mielenterveys-, ja terveyspalveluja, ja helpotetaan lasten pääsyä nauttimaan niitä tarvittaessa.  Lisäksi  koulutetaan kyseisten palveluiden sekä yhteiskunnallisten turvallisuus- ja koulutuspalveluiden suorittajatasoa lasten psykofyysiseen turvallisuuteen ja hyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä.  Pelkästään kansallisella tasolla tämä vie sievoisen summan rahaa ja suunnattomasti mies/naistyövuosia, mutta jos kerran ajatellaan lapsia ja huolehditaan lasten hyvinvoinnista, niin eivät kai tällaiset materiaaliset uhraukset voi olla liian suuria?

Vinkki: poliiseja valmistuu tällä hetkellä työttömiksi, jonot niin aikuisten kuin lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin ovat edelleen laittoman pitkät, ja 8-vuotiaan lapsen kolminkertaisesta raiskauksesta täydessä ymmärryksessä saa ehdollisen tuomion.