Palaverit wörkkii.

Säädin tänään yhtä artikkelia tunnin ohjaajani kanssa. Hämmentävää, miten pelottavat asiat voivat muuttua mahtaviksi ihan vaan hölöttämällä niistä riittävästi jonkun pätevän tyypin kanssa, jolla on rento ote niihin itseä ahdistaviin asioihin. Jos sellainen tyyppi sit sanoo, että hyvä meisinki sulla ja tohon suuntaan vois kehitellä, niin sitä menee puoliksi itsestään juurikin siihen suuntaan ja rennolla meiningillä.

Webbikurssikin wörkkii suurimmaksi osaksi. Jouduin laittamaan tänään uuden paimenkirjeen, jossa todettiin muun muassa, että tsorkeporke, mutta en tule hyväksymään yhtään vastausta, josta puuttuu perusteltu argumentointi (ts. viitteet) tai oma mielipide/näkökulma/ajattelu (eli vastaus on referaatti), ja/tai joka ei vastaa kysymykseen. Jos nyt joku luku- ja kirjoitushaluton ei ole sattunut ymmärtämään millaista vastausta odotetaan, niin se on sitten jonkun muun kuin minun henkilökohtainen ongelma. Keskityn siihen 90 prosenttiin, joka sekä lukee että kirjoittaa.

Palajan  luku- ja kirjoitushommiin. Mahdolliset kirjoitusvirheet eivät suinkaan johdu omasta taitamattomuudestani, vaan siitä kun nämä kuukausi sitten liimailemani kirjaintarralaput tippuilevat ympäriämpäri.

Mutten siltikään kyki Saksassa.