Taivalsin sunnuntaina läpi Gloucestershiren tulvien Nottinghamshireen.
Englannissa on hauskaa mutta kallista matkustaa junalla, erityisesti
jos lippua ei hanki viikkoja etukäteen netitse, vaan parin päivän
sisään matkustusajankohdasta lippuluukulta. Sama pätee pitkänmatkan
busseihin, sillä erotuksella, että bussiin ei pääse sisään, jos se on
täyttynyt paikkavarauksen tehneistä ihmisistä. Junaan voi aina tunkea
seisoskelemaan käytävällä. Kalleinta on hankkia koko vuorokauden
voimassa oleva lippu kahden tai useamman paikkakunnan välille, mutta
käytännössä on erinomaisen kätevää hengailla esim. Lontoossa päivä
matkalla kolmannelta paikkakunnalta lentokentälle.
Nottingham
vaikuttaa varsin hauskalta kaupungilta, Exeter oli vähän kukkulainen
minun istumatyöskentelijäiseen makuuni. Koska molemmissa paikoissa on
ollut olennaisinta hengailla mukavien ihmisten kanssa, turisteilu on
jäänyt vähän sivuosaan. Ehdin kuitenkin käväistä Royal Albert
Museumissa Exeterissä kokonaista 20 minuuttia.
Näin
Aardvarkin, se oli varsin söpö. Vähän kylmäsi ajatella, että
Aardvarkkiparan ja muut eläintoverit oli joku käynyt varta vasten
ampumassa, jotta voisi kärrätä ne Englantiin täytettäväksi ja ihmisten
ihailtavaksi. Eläintieteilijät ovat sellaisia ristiriitaisia tunteita
herättäviä epeleitä.
Ja sanotaan brittiläisestä
hygieniakalustekulttuurista ja ruuanlaittotaidosta mitä tahansa,
brittiläiset ihmiset ovat järjestään yhtä mahtavia kuin brittiläinen
huumori. Sateessakin.
maanantai, 30. heinäkuu 2007
Kommentit