Koneeni hajosi lauantaina.
Menin tunnollisesti kirjastoon iltapäivällä, marssin lukusaliin,
kirjauduin sisään, asetin koneen pöydälle ja avasin. Ja kah, kone oli
särki. Siitä repsotti 3 mm leveä ja 75 mm pitkä retkale vilkuttimen
yläpuolelta.
Käyttöä tämä ei varsinaisesti olisi muuten haitannut, mutta retkale on
piikikäs juuri siitä kohtaa, jossa ranteeni yleensä lepää. Olin että
mitä? Paniikki.
Yritin asioida paikallisessa Humacissa, mutta siitä ei tullut varsin
mitään. Paikalliseen tapaan kyseinen taivas meni sulki kello 15.00.
Vietettyäni sitten ylimääräisen ja pahantuulisen vapaapäivän
sunnuntaina, marssin tänään samaan paikkaan aamuysiltä.
Vain huomatakseni että avaavat kymmeneltä. Mutta ei hätää, keplottelin
itseni naapuriporttikongista lafkan toimistoon, jossa minut otti
vastaan vähän hämmentynyt mutta ystävällinen sihteerikkö, joka toimitti
minut touhukkaalle ja tatuoidulle nörtille koneineni. Ihmettelimme
hetken retkaletta ja vaihtoehtoja. Totesin keskenäni, että voin ihan
hyvin maksaa 1000 kruunua pikakorjausmaksua siitä hyvästä, että saan
koneen heti teknikolle ja sittemmin käyttööni siksi aikaa kunnes
korvaavat osat ovat saapuneet maahan ja kone pitää roudata
korjattavaksi.
Varttia vajaa kymmen sain jo koneeni takaisin, osat ja asennus menevät
vakuutuksen piikkiin, koska kyseessä on alkuperäinen asennusvirhe. Osat
tulevat tällä viikolla, asennuksen saan tunnin sisällä siitä kun jätän
koneen huoltoon. Arkistoaikaa ei mennyt hukkaan kuin tunti,
viikonloppuna olisi vähintään harmittanut yhden Rakkaan puute, jos ei
olisi kone harmittanut enemmän.
Toistaiseksi laite pysyy koossa ja työturvallisena laastarilla.
maanantai, 11. kesäkuu 2007
Kommentit