Köpiksessä on edelleen hupaisaa.
Kuudennessa kerroksessa sijaitseva matkustajakotini (ei hissiä)
residentti siivooja-kanslisti-kokki-putkimiehetär kuulostaa Mrs.
Croftilta, ja polttaa vähintään yhtä ketjussa. Koska olemme Tanskassa,
on tapana polttaa sisällä. Sää on kuitenkin niin lämmin, että ikkunaa
voi pitää auki tupakka-aikana. Olen myös testannut kaikki paikalliset
suihkut, löysin yhden, joka toimii paremmin kuin englantilaiset
vastaavat. Aamupala on jättimäinen. Paikalliset pulut, jotka
asustelevat vastapäisen talon ullakoilla, ovat ilmeisesti
evolutioituneet mykiksi. Kaiken kaikkiaan majoitus on siis ihan
elettävällä tasolla.
Olen päättänyt ruveta omistamaan kirjaston puiston, joka sijaitsee
kätevästi arkistojen ja kirjaston välissä. Tästä merkkinä syön siellä
lounaan joka päivä. Lokaalipulut ja se yksi kyyhky ovat ihan onnessaan.
Kun vetää enimmäkseen tupakantumppeja, niin tomaattimakrillin
nahkapaloista, croissantin muruista ja omenankaroista ei voi
pidättäytyä.
Turistikausi on myös aluillaan. Joka bussissa on vähintään kaksi
kappaletta amerikkalaista, jotka puhuvat iloisesti ja lujaa ikäänkuin
kukaan ympärillä ei ymmärtäisi mistä puhutaan, tai yksi amerikkalainen,
joka yrittää kännykkään huutamalla navigoida tiensä muiden
lajitoveriensa joukkoon. Se on oikeastaan aika mukavaa, onpahan
ympärillä edes jotain ihmisiä, joiden puhetta ymmärtää silloinkin kun
ei oikeastaan jaksaisi kuunnella. Tanskan lukeminen on helppoa, mutta
kuunteleminen vaatii niin paljon keskittymistä, etten edes jaksa
katsella uutisia iltaisin.
Olen myös havainnoitsevinani, että mitä enemmän pidän vapaa-aikaa, sitä
enemmän saan parempaa tulosta aikaiseksi. Tämän ei sisäisen paradigmani
mukaan pitäisi toimia näin, mutta jos se käytännössä kuitenkin toimii,
niin voi ehkä hyvin omintunnoin ruveta vallankumoukselliseksi.
Lounasaika.
tiistai, 15. toukokuu 2007
Kommentit