Käväisin Eilalla.

Käveleminen on ihan tuskaa, erityisesti rappusia tai mäkiä alas- tai ylöspäin. Bussissa istuminenkaan ei ole erityisen kivaa.

Eilan kanssa jutskattiin ja tultiin siihen tulokseen että ei tätä kamaa ehkä voi kuin seinään lopettaa, mutta lopetetaan vähitellen. Mä ilmeisesti vastaan niin hyvin terapiaan, että voisi pärjätä pelkästään silläkin. Kattoo sit kuukauden päästä missä jamassa ollaan.

Juhlin viinirypäleillä, salaatilla ja mustaherukkamehulla. Ja varmaan päiväunilla seuraavaksi.