Tämä naimispuuhastelu on edelleen elämän keskipisteessä, ihan siinä navan vasemmalla laidalla.
Tänään oli organisoivan komitean ensimmäinen järjestäytyminen brunssin
äärellä. En muista mitään muuta kuin lämpöisen ja rennon tunnelman,
joka toivottavasti jatkuu koko prosessin ajan. Paitsi asiat
delegoituivat aika tasaisesti, ideoista pääasiassa pidettiin ja
päästiin yksimielisyyteen, kelleen ei mahtanut tulla ihan liikaa
tekemistä, ja kaakao on hyvää. Konsepti on koossa, kutsukortit
askarrellaanpaskarrellaan ensi torstaina seiskalta. Mukaan saa
ilmoittautua.
Ensi viikko meni sitten jouhevasti kirjoitushommiksi. Toisella kädellä konfaesitelmää, toisella kädellä kutsuputsujen tekstejä.
Kävin realistiseksi ja peruin joulukuun pelin hääjärjestelyihin
vedoten. Guugeloin tämänhetkiset oletettavasti kiinnostavat
professorishenkilöt jenkeistä, huomenna on Fulbrightpaikkashoppauksen
aika. Sekin olisi pitänyt tehdä jo viikko sitten, mutta elämä ns.
tapahtui. Parempi myöhään jne.
Päätän ehkä luopua henkilökohtaisesta säännöstäni, jonka mukaan asiat
pitää saada valmiiksi etuajassa, tai muuten tulee sanktiona
hukuttautuman syyllisyyteen ja häpeään. Viimetippa on ihan ok tästä
lähtien. Kert jos ei tarvi syyllistyä ja hävetä niin valtavasti, niin
asiat luultavasti saa aikaiseksi viimeistään viime tipassa, kun sitä
viimetippaa ei tule viettäneeksi syyllistyen ja häveten. Myöskään
lisäajan pyytämistä ei tarvi tästä lähtien hävetä, koska kokemus on
osoittanut, että ihmisillä on taipumusta suhtautua myötätuntoisesti,
jos vähän myöhästyy, mutta ilmoittaa etukäteen myöhästelystään.
Toivottavasti tälle päätökselle ei käy yhtä nopeasti yhtä huonosti kuin
sille korkeintaan-2-tuntia-häävehkeilyä-päivässä -päätökselle. Mutta ei
sitäkään kannata varmaan edeltäkäsin murehtia.
sunnuntai, 22. lokakuu 2006
Kommentit