Ja huonekalut ei kun lisääntyvät. Valitettavasti eivät kuitenkaan
luonnollisella metodilla ja kotisynnytyksellä, vaan pakaten, roudaten,
kantaen ja purkaen.
Jos Ikean huonekaluissa on se hyvä puoli, että ne ovat kompaktia
kannettavaa, vanhoissa huonekaluissa parasta on se, että niitä ei
tarvitse koota. Paitsi jos niistä on purettu kaikki mahdolliset
irtoavat osat kantourakan helpottamiseksi. Kaapin tapauksessa siis
ovet, laatikot ja hyllyt. Kokonaista kaksitoista ruuvia piti
väännettämän kaapin valmistamiseksi. Nerokasta. Ja siihen saa
nojaillakin ilman kaatumisenpelkoa.
Yksi nojatuoli menetti
myös yhden naulan, mutta muuten tulivat perille ehjinä. Ja säätäminen
alkoi taas. Vekslasin kirjat hyllystä kaappiin ja laatikoista hyllyyn.
Hyllyn koristelin lampulla ja kaapin viherkasveilla. Täällä alkaa olla
jo oikein kodikasta. Erityisesti jos pyrkii jättämään huomiotta
Rakkaimman surffilaudalla koristeleman ns. rojunurkan, johon
puoliintumisprosessin jälkeen loppusijoittuu lukunurkka eli
olohuone.
Olen ihan ihastunut tähän asuntoon ja
parisuhde-elämään. Onkin siis aika matkustella tutustumaan Turun
yliopistoon ja haparoida maisterinopintojen ihmeelliseen ja
ennaltakokemattomaan maailmaan. Olen yhtä innoissani kuin ekalla
kerrallakin. Toivottavasti käy tälläkin kertaa hyvä tuuri, ja löytyy
päheitä tovereita omasta tuutoriryhmästä.
tiistai, 22. elokuu 2006
Kommentit