Oikeesti. Tämä kone saisi kestää vielä ainakin kesäkuun puoliväliin saakka, tai muuten joudun vaikeuksiin. En uskalla liikuttaa sitä enää yöpöydän virkaa toimittavalta pallilta mihinkään, ja työasento on ihan käsittämättömän huono. Jumitin myös luottokorttikuoren näytön ja masiinan väliin niin, että näyttö ei voi lurpsahtaa pois paikoiltaan ja sammua lopullisesti, mikäli satun hipaisemaan konetta.

Päätin kuitenkin ruveta jo varotoimenpiteisiin, koska nyt ollaan selvästi oranssilla liikkeessä. Tyhjensin sähköpostistani parisentuhatta vähiten tärkeää e-mailia, jotta sain raivattua sinne 70MB tilaa. Elkää kuitenskaan lähetelkö isoja posteja viikonlopun aikana, se tila veti juuri itsensä ääriään myöten täyteen liitetiedostoja.

Viimeisen parin vuoden aikana olen saanut aikaiseksi sekä kopioimalla että omasta päästä toteutettuna 683 elintärkeää väitöskirjaan liittyvää dokumenttitiedostoa, jotka sitten omahyväisesti lähetin itselleni sähköpostilla, jotta ne olisivat jossain turvassa. Tämä tarkoittaa suurin piirtein tiedostoa per päivä: tiedostokoko vaihtelee parinkympin ja viidensadan välillä. Kuviakin olen yrittänyt pelastaa, mutta niiden kanssa on survomisongelmia: USB:lle ei mahdu enää ja sähköpostilla ne pitäisi lähettää yksitellen, mikä on aikamoinen homma kun kuvia kuitenkin on parisentuhatta. USB:lle mahtuisi vielä muutamia, jos lykkäisin sen täyteen, mutten tahdo, koska silloin infonsiirto koulukoneilta tälle pöytäkoneelle kärsii. Olettaen, että tämä siis toimii vielä pöytäkoneenomaisesti vielä joitakin aikoja.

Jos en olisi niin väsynyt, toistaisin sen ihmetempun jolla viimeksi kekkaloin verkkotilalleni yliopistossa. Ilmeisesti sinne pääsee vaan jos on sekä väsynyt, että näreissään, ja mulla ei enää riitä energia näreytymiseen. Tyydyn paheksumaan tilannetta keskenäni.