Elämä on ihmeellinen häkkyrä. Viime viikolla kaikki oli pielessä. Tänään sain työprojektitarjouksen laitokselta, kadonnut kirjastonkirja oli kirjastossa todettu kadonneeksi, ei minun kadottamakseni ja lääkäritäti hoiti reseptinuusinnan lisäksi minulle kolmiolääkkeitä. Bileet pystyyn, toverit.

Palkinnoksi kaikesta hilpeydestä sain myös postissa kengät, verokortin, automaattikortin tunnusluvun ja läjän helmiä. Pystyn siis hoitamaan kansalaisbyrokratiani pois pelistä ennen huomista, joten ei tarvitse huolia siitäkään Saksassa. Ja tarvittaessa sotkemaan monta tuhatta pientä helmeä ympäriämpäri sänkyä ja lattiaa.

Pitää ehkä vastedes pyrkiä ajattelemaan, että elämällä on usein tapana organisoida asiat jollekin siedettävälle tolalle ennen pitkää ihan riippumatta kontrollointiyritysten sekä itseahdistelun ja -syyllistämisen määrästä. Vähemmälläkin varmasti pärjäisi, eikä olisi välttämättä ollenkaan niin kurjaa.