Tänään tuli nieleskeltyä pölyä enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Uskaltauduin myös ruokalaan käkkimään ihan ruoka-aikana. Voi pojat että oli jännää. Paikalla ei ollut yhtään tuttua tätiä tai setää, mutta paikalliset mulkoilivat sellain ystävällissävyisesti.

Tämän päivän omistin dokumentoinnille ja kopioinnille. Tuloksena yhdentoista tunnin ähellyksestä on 2,5 kg A3:ia (tunnetaan myös Museum Wormianumina), sekä puolikas käsitys siitä, mitä ainakin pitäisi vielä kopioida. Löytyi lisää aarteita, mutta kaikkia niistä ei voi vaan kopioida normaalissa kopiokoneessa, tai ne murentuvat lopullisesti. Merkkailin pyynnöstä museon varsin hyvinsäilyneelle arkistotädille listaa käsiin hajoavista opuksista, se haluaa lähettää ne kansallismuseoon kulmakopiokoneella kopioitavaksi ennen kuin on lopullisesti liian myöhäistä. En ole ennen nähnyt kirjamatojen syömiä kirjoja, aika hauskoja jälkiä ne tuholaiset jättävät. Tosin itse madot on varmaan myrkytetty pois ennen DDT:n keksimistä.

Päivän raato -palkinnon voittaa Listerin megaiso simpukka&kotilokirja vuodelta 1685. Siitä on selkäruoto kaikonnut paperin ruskettumisasteesta päätellen jo vuosisadan alussa, ja lehdet katkeavat taitekohdasta, kun niitä yrittää käännellä. Eikä siinä vielä kaikki. Joku (TM) on aikoinaan kostuttanut sormensa opusta lehteillessään, joten sivujen ylänurkat murenevat pois, jos niihin koskee. Onneksi folioissa tuppaa olemaan uudelleensidontavaraa.

Onnistuin myös käymään kaupassa ennen sulkemisaikaa, masu täynnä on hyvä masu.  Huonetoverini hengaa tämän yön tyttöystävänsä luona. Ja sen kämppis on töissä paikallisilla yöleffafestareilla. Niinpä olen sillain onnellisessa asemassa, että voin ulkoistaa kaikki pölyt ja kirjanosat täysin vapautuneesti.

Prööst.