Olen viime päivinä osannut jakaa ajan oikein roolipelaamisen ja tutkimuksen tekemisen välille. Fifty-sixty.
Seikkailimme ruhtinas Benedictin kanssa ympäriämpäri Avalonia ja
Frankiaa. Seikkailun rauhallisin vaihe oli mantikoralla lentäminen.
Saldo ei ollut hallinnollisesti yhtä paha kuin viimeksi, jolloin teimme
Atlantikset, mutta henkilökohtaisella puolella tappiota tuli voittoihin
suhteutettuna enemmän kuin omiksi tarpeiksi.
Opettelin myös tekemään helmikoruja pelaamisen lomassa, paitsi
viimeisenä pelipäivänä, jolloin lähti alusta saakka menemään niin
vauhdikkaasti ettei kyennyt keskittymään sormilla ajatteluun lainkaan.
Vähän vielä tökkii solmujen kanssa, mutta alan oppia. Olen itsekseni
sopinut, etten hanki lisää helmiä ennen kuin olen saanut aikaiseksi
yhden korun, jota en halua purkaa. Näiden helmien kanssa näyttää olevan
vähän sama homma kuin kankaiden. Jos niiden antaa, ne syövät budjetin
ja jäävät vielä käkkimään nurkkiin. Tosin nämä vievät paljon vähemmän
tilaa kuin ne.
Helmet ovat hupaisia. Aika nopeasti oppii laskemaan pelkän tuntoaistin
perusteella. Ja käyhän tämä itsensä kehittämisestä prosessityöntekijän
toimiin. Joka onkin varmaan rahakkain homma johon voin ryhtyä saatuani
ne tohtorinpaperit, koska siihen pääsee ilman koulutusta.
Metodipaperini sai täyden hyväksynnän seminaarissa. Nyt pitäisi
pikapikaa pohtia, että mitä mun tarvitsee repiä sieltä
Kööpenhaminasta esille. Lisää outoja vänkyröitä ainakin aluksi,
luulisin.
torstai, 16. maaliskuu 2006
Kommentit