Periaatteessa on vain muutama oikea tapa juoda teetä. Oikea oikea tapa
riippuu teelaadusta. Yleisohjeena voisi todeta, että teeveden tulee
juuri ja juuri kiehahtaa, ei keittyä. Suunmukainen määrä hyvälaatuista,
värjäämätöntä irtoteetä (mustaa, punaista, oolongia, vihreää,
keltaista, hopeista tai valkoista; maustettua tai maustamatonta)
livautetaan oman maun mukaiseen metallisiivilään ja annetaan hautua
puolestatoista minuutista kahteenkymmeneen. Lisätään halutut
tykötarpeet, tai ei lisätä, jos ei haluta.
Käytännössä kuitenkin pussiteestäkin voi saada varsin makoisaa, jos
jaksaa juonitella. Simon Leveltin Engelsk Blandning on pussiteeksi aika
hyvää, mutta latteaa kuten pussiteet tuppaavat olemaan. Latteudesta saa
kuitenkin irti sävyjä sokerin ja maidon kanssa säätämällä. Jos tyhjään
korkeaan teekuppiin laittaa ensin lorauksen sokeria kupin toiseen
sisäseinämään nojaavaksi keoksi, ja sitten lykkää teepussin peittämään
sokerin, ja vielä kaataa veden kuppiin teepussin päälle, eikä hämmennä,
sulaa sokeri veteen vain osittain sekoittuen. Tällöin sokerisempi vesi
jää pohjalle ja vähempisokerinen lilluu pinnalla. Teetä juodessa
sokerisuuden jatkumo syvenee teen kitkeryyden juuri ja juuri
taittaneesta toffeemaiseksi.
Lisäksi Simon Levelt
teissä on sekin etu, että ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa. Reilun
kaupan teenlehtien poimijanaiset saavat yli kaksi päivää lomaa
synnytyksen jälkeen, sekä terveydenhoitopalvelut ilmaiseksi
työnantajiltaan, sen sijaan että heidät potkittaisiin pellolle jos
erehtyvät sairastumaan.
tiistai, 28. helmikuu 2006
Kommentit