Periaatteessa on vain muutama oikea tapa juoda teetä. Oikea oikea tapa riippuu teelaadusta. Yleisohjeena voisi todeta, että teeveden tulee juuri ja juuri kiehahtaa, ei keittyä. Suunmukainen määrä hyvälaatuista, värjäämätöntä irtoteetä (mustaa, punaista, oolongia, vihreää, keltaista, hopeista tai valkoista; maustettua tai maustamatonta) livautetaan oman maun mukaiseen metallisiivilään ja annetaan hautua puolestatoista minuutista kahteenkymmeneen. Lisätään halutut tykötarpeet, tai ei lisätä, jos ei haluta.

Käytännössä kuitenkin pussiteestäkin voi saada varsin makoisaa, jos jaksaa juonitella. Simon Leveltin Engelsk Blandning on pussiteeksi aika hyvää, mutta latteaa kuten pussiteet tuppaavat olemaan. Latteudesta saa kuitenkin irti sävyjä sokerin ja maidon kanssa säätämällä. Jos tyhjään korkeaan teekuppiin laittaa ensin lorauksen sokeria kupin toiseen sisäseinämään nojaavaksi keoksi, ja sitten lykkää teepussin peittämään sokerin, ja vielä kaataa veden kuppiin teepussin päälle, eikä hämmennä, sulaa sokeri veteen vain osittain sekoittuen. Tällöin sokerisempi vesi jää pohjalle ja vähempisokerinen lilluu pinnalla. Teetä juodessa sokerisuuden jatkumo syvenee teen kitkeryyden juuri ja juuri taittaneesta  toffeemaiseksi.

Lisäksi Simon Levelt teissä on sekin etu, että ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa. Reilun kaupan teenlehtien poimijanaiset saavat yli kaksi päivää lomaa synnytyksen jälkeen, sekä terveydenhoitopalvelut ilmaiseksi työnantajiltaan, sen sijaan että heidät potkittaisiin pellolle jos erehtyvät sairastumaan.