Lunta tuli putkeen puolitoista vuorokautta torstain ja perjantain välisestä yöstä alkaen. Sitä oli välittömästi sateen loputtua 15 cm, nyt noin 2 cm. Kärpäset surrailivat sunnuntaiauringossa. Lyhyet talvet ovat erittäin palkitsevia kokemuksia.

Koska minun oli tarkoitus hukuttautua työhön koko viikonlopun ajaksi, olen tutustunut ennätysmäärään uusia blogeja. Täytyy sanoa, että jos jostain ihminen voi olla kiitollinen, niin siitä, että blogeja ei ollut vielä keksittykään silloin kun minä olin syvällisesti ajatteleva, mutta taiteellisesti kirjoittava teini-ikäinen.

Tämä blogihurjastelu myös selvitti sen, miksi pidän filosofien tekstejä paljon vaikeampilukuisina kuin kirjailijoiden. Taiteelliset teini-ikäiset blogaajat kirjoittavat kuin filosofit: joka ainoa viittaus jonkin toisen ajattelijan tekstiin pitää alleviivata ja selittää pienimpiä tekstiin luettuja nyansseja myöden. Kuka sellaista valheellista pilkunnussimista oikeasti jaksaa satoja sivuja, kun yhden blogientrynkin lukeminen aiheuttaa tuskallisia myötähäpeän konvulsioita. 

Liiallinen selittäminen tappaa tekstin kuin tekstin. Jos kyseessä on jonkin toisen tekstin selittäminen, sitä paremmin menee, mitä enemmän pystyy antamaan lukijalle onnistumisen elämyksiä omien oivallusten muodossa. Eikä omille oivalluksille ole tilaa, jos ne tapetaan alkuunsa selittämällä ihan kaikki.

Lisäksi kannattaisi pitää huolta siitä, että pystyy löytämään selitykselleen perusteluja siitä alkuperäisestä tekstistä. Ihan vaan siltä varalta, että joku joka myös tuntee alkuperäisen tekstin sattuu lukemaan niitä selityksiä. Omat assosiaatiot on ihan jees niin kauan kun uskaltaa tunnustaa, että ne ovat omia.

Mutta ei herranen aika kirjoitella että tämä kuuluisa 1700-lukulainen herrasrunoilija ylisti tässä oodissaan autoilun riemuja. Ei todella tainnut. Vaikka voitaisiin ajatella, että ihminen on ikuisesti sama, niin ei se ole.  Siitä huolimatta, että historiasta voidaankin jotain oppia,