On olemassa todisteita menneisyydestä, vaikka niitä yrittäisi vältellä. Minä esimerkiksi en useinkaan suostu valokuvattavaksi. Jotkut kuitenkin nappaavat kuvia salaa.

Joskus on kuitenkin kauhean kiitollinen siitä, että todisteita löytyy. Löytyi myös kuva vuodelta 1997 tilaisuudesta jonne Rakkain kutsui minut, mutta valitettavasti emme esiinny yhdessä. No, aina ei voi voittaa. Sitäpaitsi se olisikin voinut aiheuttaa ylimääräistä köhimistä minun sairaassa sisikunnassani.

Eräs irlantilainen punatukkainen poika yritti kerran iskeä minua Dynamossa. Vuosi taisi olla 1998, koska muistan kutoneeni, mikä tarkoittaa sitä, että odottelin Teon työvuoron loppumista, enkä ollut vielä itse siis töissä Dynkyssä. Ja Teon(kin) takia en lähtenyt pojan matkaan, vaikka ihan mukava heppu se oli ja sievä. Kun parin tunnin jutustelun jälkeen poika pyysi jatkoille ja sanoin että en voi  lähteä, odotin kauheaa kohtausta, jollainen tapahtuu helposti suomalaisten poikien vokottelun osoittautuessa turhaksi. Kyllä te tiedätte, tyyppi joka kehui sinua juuri jumalaiseksi ja ihanaksi, kailottaa lähipöytiin että olet "vitun pihtari-huora".

Tämä punatukkainen sanoi kuitenkin, että "You know, if we are meant to be, we'll meet each other some day again, when it is the right time and the right place."

Ehkä oikea aika oli vasta nyt. Tai siis conissa 2004, neljä vuotta kuvan ottamisen jälkeen. Tuntuu vaan oikeammalta koko ajan. Elämälle kiitos.