Mac-käyttäjänä sitä joutuu harvemmin kiroilemaan koneelleen. Jopa kaltaiseni IT-avuttomat pystyvät ongelman tullessa esille yleensä ratkomaan sen alta aikayksikön.

Niin kuin pari viikkoa sitten, kun koneeni hidastui yhtäkkiä Kelan jonoa hitaammaksi. Tsekkailin ympäriinsä parisen minuuttia, kunnes päättelin että hitauden täytyy johtua siitä, että noin 15 paikallista LimeWirettäjää kuuntelee musiikkia minun koneeltani. Siis minun itseni lisäksi. Tarkistin asian sulkemalla iTunesin, ja vot. Kone pelitti taas. Palomuuriasetukset löytyivät noin puolessa minuutissa, ne sai päälle parin rasti ruutuun -monivalintatehtävän jälkeen. Ongelma ratkesi kaiken kaikkiaan noin viidessä minuutissa.

Tänään löysin kuitenkin ensimmäisen täysin epäintuitiivisen ratkaisun kahden tunnin punnertamisen jälkeen. Kyseessä on iPhoto, ja kuvien repiminen kamerasta koneelle. iPhotossa on optiohärpäke, jossa useampia nakkuloita, joista yksi on "import", kuvien tuonti. Sitä painamalla esiin ilmestyy harmaa eli epäaktiivinen kameran kuva, ja lisää nakkuloita.

Intuitioonsa luottavainen ääliö voisi kuvitella, että kuvat saa kamerasta painamalla import-nakkulaa ja yhdistämällä kameran koneeseen. Tai, yhdistämällä kameran koneeseen ja painamalla import-nakkulaa. Väärin. Näin tekemällä kone ainoastaan levittelee käsiään ja toteaa että mitään  kameraa ei kyllä ole löydettävissä, tsori nyt vaan.

Jos haluaa ne *******n fotot sieltä kamerasta sille ****n koneelle, pitää kamera yhdistää koneeseen, ja odottaa että ifotari on löytänyt kameran. Kun kameraikoni ilmestyy maagisesti tyhjästä iPhoton alalaitaan, on aika painaa import -nakkulaa. Ja sitten ei tarvitse kuin pelätä, että patterit tyhjenevät sillä välin kun kuvat matelevat johtoa pisin koneelle.

Kaksi tuntia tässä meni, koska turhautuneena asensin välissä Canonin omat ohjelmat siltä varalta, että niitä olisi jotenkin helpompi käyttää. Siinä meni tunti.

Ei ollut.

Tämän havainnon tekemiseen meni puoli tuntia. Sitten päätin testata järjestelmällisesti eri vaihtoehtoja nakkuloiden painiskelun ja kameran liittämisen suhteen, kunnes oikea löytyi.

Tuli mieleeni jälleen viimeinen loukkaantumisriitakeskustelu, jonka suoritimme Rakkaan kanssa juuri ennen lähtöäni. Havainnoin tuolloin, että tietotekniikan epätoiminta saa minut ärsyyntymään ainoastaan siksi, että alkuperäisoletuksenani on, että tietokoneiden toiminta on analogista esimerkiksi leivänpaahtimille ja teenkeittimille. Oletan, että se toimii niin kuin sen pitäisi toimia. Tämä oletus ei edes oman vähäisen kokemukseni mukaan ole mitenkään paikkansapitävä, mutta Macin yleisintuitiivisuus tuudittaa ihmisen helposti uskomaan siihen, että se nyt vaan tapaa toimia. Ja kun se ei toimi, hämmästys tuottaa äärimmäisen  harmistusreaktion. Ja kun käyttää pääasiassa Maciä, unohtaa että PCeiden kanssa puuhatessa minkään ei voi olettaa toimivan koskaan. Niinpä PCtkin saavat ihmisen raivon valtaan, erityisesti jos ne ovat syöneet linuxia ja open officen, ja niillä pitäisi viime tingassa printata MacOSWordillä kirjoitettuja dokumentteja apurahahakemuksia varten.

Jos minä vielä olisin kuvauksellinen ja omaisin teleskooppikädet, tämä kuvauspuuhastelu voisi kaikkinensa luistaa kuin astianpesuaine muovimatolla. Keventävänä loppukommenttina huomautettakoon, että Saksasta ostetuissa kameroissa on vekkulisti ainoastaan saksankieliset käyttöohjeet mukana. "Nix ist so leicht wie es aussieht."