Täällä sataa sellaista tosi inhottavaa syyssadetta, joka on vähän niin kuin tihkua, niin että ei kande raahata sateenvarjoa mukana. Paitsi pisarat ovat sellaisia isoja läiskähdyksiä, jotka liiskaavat puoli päätä osuessaan.

On keskiviikko, olen tehnyt kaksi melkein kokonaista koulupäivää, enkä millään jaksaisi yhtään enempää. Olisi vielä tarjolla 10 sivua John Stuart Milliä englanniksi ja 50 sivua silmän ja aivon leikkejä saksaksi.

Gaston Bachelard on kaikkien muidenkin mielestä ihan perseestä. Jotenkin lämmitti havaita, etten ole ainoa. Toveriin viitataan jokaisessa itseään kunnioittavassa tieteenhistorian tutkimuksessa, ja viittausten perusteella oletin jotain koherenttia, ja järkevää, ja fiksua. Toisin kävi.

Toverin sanoma on, että tieteenfilosofiaa saa tehdä vain jos hankkii sit todisteet sille mitä sanoo tieteenhistoriallisen tutkimuksen avulla. Toveri ei kuitenkaan itse malta tehdä niin kuin opettaa, vaan pääasiassa keksii ihan omiaan, ja hankkii suurille ajatuksilleen sitten todisteet vääntämällä tortun tieteenhistoriallisista faktoista, mieluiten eksaktien luonnontieteiden faktoista, kert ne ovat eksaktien luonnontieteilijöiden omasta historiastaan kirjoittamia, ja siksi niissä keskitytään mahdollisimman ongelmattomasti pääkohtiin niitä sen enempää pohtimatta. Tämän tortun hän sitten syöttää lukijalle tieteenfilosofiana. Luettuaan Bachelardia olo on vähän kuin olisi syönyt kakkia, muttei sitä oikein kehtaa sanoa ääneen, kun ei kukaan muukaan sano.

Ainakin se on tähän mennessä selvinnyt, että olen muun seminariryhmän ohella yksi niistä harvoista, joka oikeasti lukee Bachelardia ennen hänen juttuihinsa viittaamista. Epäilenpä vahvasti, että saatan kokea jonkinmoista ansaittua ylemmyydentunnetta tästä lähtien, kun jätkät tiputtelee Bachelardia artikkelista ja tutkimuksesta kolmanteen luettuaan Bachelardin jännittävistä aivoituksista jostain toisesta tutkimuksesta, johon Bachelard on eksynyt tavan vuoksi ja jonkun kolmannen käden lähteen perusteella.  Voin ilkkua, että kyllä jätkä nyt mokasit, ei ehkä kandeis tiputella jos ei ole ite lukenut.

Ensi tiistaina on kahden tunnin referaatti otsikolla "Organismen und Lebewesen". Saan puhua englanniksi, jos kirjoitan taululle saksaksi. Pitäisi siihenkin alkaa lukea jo tänään. Vähän on motivaatio hukassa, kun sain tänään tietää, että en ole edes varasijoilla Tieteen ja teknologian tutkijakoulun tutkijahaussa seuraavalle nelivuotiskaudelle. Pitää vaan yrittää huomautella itselleen Prof. Immosta mukaillen, että Tampereen, Helsingin, TKK:n ja Oulun diili, muilla ei ole haussa alunperinkään mahdollisuuksia, jos tarpeeksi ihmisiä hakee kyseisistä yliopistoista. Varma palkka olisi kiva juttu, mutta nytpä on sitten vapautta tehdä ihan mitä lystää, lähteä vaikka Rakkaan kanssa vuodeksi tai puoleksi surffaamaan jossain välissä, kun ei tarvitse käkkiä toimistolla päivittäin.

Ja ei kun apurahahakemuksia rustaamaan joululomalla. Totesin pari viikkoa sitten, että varmimmat miellyttävät ja tutkimuksen mahdollistavat tavat hankkia jotain elantoa parin vuoden sisään ovat romaanin kirjoittaminen, museologian opiskelu niin että voi hankkia museotöitä, ja siinä se sitten olikin. Vararatkaisuna on pärjätä jonkun yliopiston jonkun oppiaineen pääsykokeissa niin hyvin, että pääsee perusopiskelijaksi, jolloin saa opiskelija-alennuksia, jotka tekevät elämisen halvemmaksi, jotta saan venytettyä vuoden apurahani riittämään parin vuoden ajalle. Tiliotteestani päätellen olen kuluttanut viime kuussa ylelliset 800 euroa, puolella pärjäisi vielä hyvin, ja täällä Saksassa olisi mahdollista selvitä 300:lla, jos oikein jaksaisi nävertää, vuokra kun on kuitenkin 199.

Torttua puolin ja toisin.