Paikallista tekijänoikeuslakihässäkkää seurattuani tuli mieleeni, että oikeastaan mulla ei ole mitään hajua Saksan lainsäädännöstä.

Paikallista tekijänoikeuslakihässäkkää seurattuani tuli mieleeni, että samapa tuo. Jos Saksan lait ovat ihan yhtä mahdottomia seurata, niin pitää vaan pyrkiä elämään sellaista elämää jonka kuvittelee mahdollisimman lainmukaiseksi ja yrittää olla herättämättä viranomaisten tai muiden valvontaa hoitavien tahojen huomiota.

Kyynisyydestä positiivisuuteen. Ehkä niillä on Akademisches Auslandsamtissa joku opas kansainvälisille opiskelijoille paikallisesta lainsäädännöstä, jonka voi lukaista ja ymmärtää, mikä laissa määritellään lainmukaiseksi toiminnaksi.

Lakitekstin ymmärtäminen lainkuuliaisesti toimiakseni kun ei ainakaan minulta tunnu tällä ensimmäisellä kotimaisella onnistuvan. Mutta ei se mitään, ei se absoluuttinen lainkuuliaisuus ole tällä hetkellä mahdollista kenellekään muullekaan Suomessa hengaavalle, joka pyrkii kuuntelemaan uutta CD:tä jollain muulla laitteella kuin CD-soittimella. Sitten voidaan jo yrittää, kun ensimmäinen tehokkaita kopiosuojauksia purkanut roisto saadaan  linnaan. Tosin, en ymmärrä miten tällaisessa tilanteessa voitaisiin osoittaa rikoksen tapahtuneen ja tiedottaa rikoksesta kansalaisille, kun kopiosuojausten purkamisesta organisoidusti puhuminen on laissa pääosin kiellettyä.Pitäisiköhän kysyä tästäkin asiasta lain hyväksyneiltä kansanedustajilta?